Googlaa niin tiedät!

"No hei Heli, millanen oli sun vuosi siellä... niin missä sä olit?"
"No joo Belgiassa! Oli rankkaa, oli hienoo!"

Tämän jälkeen näkyi Helin selkä, ja Maija jäi kesken lauseen seisomaan Kallion röökipaikalle. Kiitos kärsivällisyydestä ystävä! Hyvä, ettet menettänyt uskoa. Hyvä, että tapasimme Syntiset Laulut ja Saarikosket.

Reilu puoli vuotta siitä eteenpäin kävelimme siltaa pitkin Kruunuhakaan. Puheentulva ei loppunut, eikä jaettava. Oli kesän ensimmäisiä päiviä. Olimme juuri saksineet vanhoista sukkahousuistamme legginssit.

Kaksi vuotta kirjallisuusanalyyseistä, ja me maalaamme Pikkuhousuihin nimemme allekkain. Mukana myös Telle.

Vielä monet aamuviidet aurinkokuivattujen tomattien kanssa.
"Mä oon niin sekasin, onkohan joku muu kokenut samaa!"
"En tiedä, googlaa niin näet!"
Monet tapahtumat ovat nyt ensimmäisiä. Tai ainakin tuntuvat siltä. Jos pulla käventyy uunissa, niin siinä palaa omat rahamme.
Me kiidämme, törmäämme ja jatkamme. Lainaamme toisiamme.

Anna sata salamaa iskeä tulta, tätä kynää ei saa sammuttaa!
Tämä on tapa opetella itseään.