Sitä näkee mitä haluaa

Omistan hyvä - ja huonofiilislasit, sekä kau-
koputken, joka kiinnittää huomiota kunkin
hetken tärkeään teemaan.

Jos ketuttaa, eli osuvammin vituttaa, näen Ilta-
lehden otsikoista vain masentavat ja ratikas-
sa kiinnitän huomiota vain ihmisiin, joiden
silmät näyttävät lasittuneilta. Kavereiden
juttuja kuunnellessa tuntuu, että tapahtuu-
ko kenelläkään koskaan mitään hyvää.

Hyvinä hetkinä, silloin kun vatsassa lentää
perhosparvi ja tennarit eivät meinaa pysyä ka-
dussa, tuntuu, ettei mikään tai kukaan voi
pilata hyvää fiilistä. Lähipiirikin tuntuu olevan
täynnä onnenpekkoja. Joku sai uuden duunin
ja toinen lähtee matkalle.

Hyvä- ja huonofiilislaseihin löytyy väritehosteita,
joilla erottaa kullekin hetkelle tärkeitä yksityis-
kohtia. Ihastuneena näkee vain pusuttelevia
pareja, kampaajalta tullessani kiinnittää huomiota
hiustyyleihin ja nälkäisenä kaikkialla näkee
sämpylöitä. Puhumattakaan oman ikäisten huo-
mioimisesta. Katson parikymppisiä tarkemmin
kuin kolmevitosia tai 12 -vuotiaita.

Kävisi rankaksi, jos havainnoisi kaikkea. Välil-
lä on hauska seurailla oman kaukoputken koh-
distelua. Tällä hetkellä tarkkailen esimerkiksi:
housujen lahkeita, miten ihmiset viettävät juna-
matkansa, miten he asennoituvat työhönsä, mi-
ten seurustelevat parit liikkuvat kaupungilla ja
miten erilaisia sämpylöitä eri ruokakaupoista saa.
Ehkä tarkkailukohteeni kertovat jotain elämäs-
täni tänään.