Tiloja

Me olemme olohuoneessa - minä, äitini ja veljeni. On aika katsastaa ympärilleen viimeisen kerran. Nämä huoneet saavat meidän aikanamme vielä yhden järjestyksen, avaran tyhjyyden. Kameraa ei ole mukana. Skumppa valuu kurkusta alas muovisissa laseissa. Samalla valuu mieleeni ne lukemattomat hetket näissä huoneissa. Ne vuodet. Seinä oikealla, seinä vasemmalla, katto yllä, puinen lattia jalkojen alla. Tältä tuntuu turva vielä hetken. Lamppuja ei ole, mutta asunto näyttää tyhjyydessään eletymmältä kuin koskaan aiemmin.

Nykyisin siellä ei ole enää yhtä asuntoa, vaan kaksi. Minun vanha huoneeni on nyt yksiö, keittiöstämme on kuulemma tullut makuuhuone ja kylpyhuoneestamme se tila, jossa laitetaan ruokaa. Vanhan naapurimme mukaan koko A-rappu on joutunut kärsimään tämän uuden omistajan mahtipontisista muutoksista. Vettä saattaa tulla katon läpi. Ämpärit kannattaa pitää lähettyvillä.

Tiloja. Mieleni johdattelee minua yhä menneeseen. Kun tuntuu, että seinä vasemmalla ja katto yllä tulevat liian lähelle, ajattelen itseni vanhan kylpyhuoneemme lämmitetylle kivilattialle. Tässä on hyvä, älä herätä.

Minulla on suhteettoman suuri avainnippu. Ainoa hyvä asia siinä on sen koko, josko hukkuisi nyt harvemmin. En vielä osaa erottaa niiden värikoodeja. Muistan, että äitini uuden asunnon avaa oranssi. Kaikki muut ovat edelleen hepreaa. Mutta tiedän, että nippuun kuuluu myös isäni uuden asunnon varaston avain. Siitä on vaikea kaavailla uutta kylpyhuoneen lattiaa. Tai kuka tietää, ehkä siihen tarvitaan vain se yksi heikko hetki, yksi humalainen pää, joka luulee sammuneensa eteiseen.

Nukumme molemmat alle kolme tuntia. Kun sanon kohteliaisuuden, sinä et ymmärrä. Minä puhun vierasta kieltä, sinä leikkaat partasi. Sinä ajat partasi pois. Jokin on muuttunut. Me pelkäämme molemmat. Me pelkäämme sitä, että toinen lähtee. Sitä, että toinen on liikaa. Sitä, että omaa paikkaa ei ole. Edes täällä, josta se pitkästä aikaa löytyi.

Äitini uuden asunnon parvekkeelta näkyy monet katot. Monien asuntojen katot yllä. Minun tämänhetkiseen asuntoon ei täältä voi nähdä. Se on liian kaukana. Epäilen, että niin on tulevakin.