Nopeit autoi ja Komeit miehii!

Toiset ennakkotehtävät palautettu. Hyytävä tuuli puhalsi Hämeentiellä. Muistinkohan nyt varmasti kaikki liitteet?

Tuosta kulmasta oikealle ja siinä olin viime vuonna. "Koulua enää muutama tunti jäljellä, miksi en voisi olla jo vanhempi ja matkaani jatkanut". Sitä niin tahtoi 19-vuotiaana olla jo vauhdilla 23. Nyt tahtoisin olla taasen 17. Mitä ongelmia sitä olikaan - mistä rahat festareille ja huomaakohan toi poika mut jos vähän kallistan näin itseäni ja putoan tuolilta.

No joo, myönnetään. Jälkimmäinen on edelleen läsnä, mutta kolmessa vuodessa tuntuu kuluneen kokonainen vuosituhannen puolikas. On renessanssit ja itsenäistymiset. Nyt eletään kai kilpavarustelun aikaa. Vaimokkeiden kanssa kisataan siitä kuka pyyhkii huolellisimmin ja silittää kauneinten. Jään siis auttamattomasti jälkeen.

Mielessäni on pyörinyt moniakin kysymyksiä liittyen yleisesti ennakkotehtäviin. Miksi niissä aina kysytään syytä valita se ja se ammatti. Eiväthän ne valmistuneetkaan sen paremmin osaa sanoa. Tekisi mieli kirjoittaa, että mä haluan näyttelijäks, koska sit sais komeit miehii ympärille ja jos olis tosi kuuluisa, ni sit vois ostaa vaik jonku tosi nopeen auton.
Niin harvat tietävät, että mitä oikeastaan elämältään tahtovat. Siis perustarpeitten, eli syömisen ja rakkauden lisäksi. Mutta oliko se työn ilo myös perustarve?
Uskoin pitkään, että suurella osalla enemmistöstä on vankka päätös tulevaisuuden suhteen ja nuorempana. Huomaan olleeni väärässä. Ja sitten tulee se kaikista vaikein kysymys! Kumpi on vaikeampaa, myöntää se mitä todella tahtoo, vaiko päättää siitä mitä tahtoo? Vai voiko näitä edes erottaa?

Fisu ja Ella ovat kuunnelleet jo tovin hissimusiikkia. Minä harhailen ajatuksissani. Kallistunko, ja jos kallistun niin mihin suuntaan. Toivottavasti hakemukseni ei eksy tuhannen muun joukkoon. Toivottavasti en kaadu nokilleni tuolilta.

Googlaa niin tiedät!

"No hei Heli, millanen oli sun vuosi siellä... niin missä sä olit?"
"No joo Belgiassa! Oli rankkaa, oli hienoo!"

Tämän jälkeen näkyi Helin selkä, ja Maija jäi kesken lauseen seisomaan Kallion röökipaikalle. Kiitos kärsivällisyydestä ystävä! Hyvä, ettet menettänyt uskoa. Hyvä, että tapasimme Syntiset Laulut ja Saarikosket.

Reilu puoli vuotta siitä eteenpäin kävelimme siltaa pitkin Kruunuhakaan. Puheentulva ei loppunut, eikä jaettava. Oli kesän ensimmäisiä päiviä. Olimme juuri saksineet vanhoista sukkahousuistamme legginssit.

Kaksi vuotta kirjallisuusanalyyseistä, ja me maalaamme Pikkuhousuihin nimemme allekkain. Mukana myös Telle.

Vielä monet aamuviidet aurinkokuivattujen tomattien kanssa.
"Mä oon niin sekasin, onkohan joku muu kokenut samaa!"
"En tiedä, googlaa niin näet!"
Monet tapahtumat ovat nyt ensimmäisiä. Tai ainakin tuntuvat siltä. Jos pulla käventyy uunissa, niin siinä palaa omat rahamme.
Me kiidämme, törmäämme ja jatkamme. Lainaamme toisiamme.

Anna sata salamaa iskeä tulta, tätä kynää ei saa sammuttaa!
Tämä on tapa opetella itseään.

Ystävänpäivänä 14.2.2006

ANNI SINNEMÄKI:

MIKSI YSTÄVÄTTÄRET OVAT IHANIA

Koska he ovat kuin kaikkein kauneimmat perhoset
koottuna yhteen tämän pöydän ääreen
he nauravat ja räväyttävät silmänsä auki
heidän käsivarsiensa pyöreys kyynärtaipeen ja olkapään puolivälissä
heidän luunsa, jotka erottuvat, solisluu tai vähän terävä lantioluu
nauraessaan he puistelevat päätänsä
“ei voi pitää paikkaansa” joku sanoo naurun välistä
sillä asia oli kyllin mehukas

Mitä tahansa ratkaisuja tekeekin,
ystävättäret kyllä löytävät sille perustelut

Spekuloimme pikkusisarten poikaystäviä
ymmärtävätkö äidit surujamme
mikä on sopiva asuntolainan korkomarginaali
teilaamme novellikokoelman
kertaamme tiettyjä tärkeitä tapahtumia
olemme kerranneet ne jo useasti aikaisemminkin

Miten minä oksensin kylpyammeeseen
kun tapasimme Annan kanssa ensimmäistä kertaa
olemme tunteneet kauan
mutta kertaamme ne tapahtumat kerran vielä
ihan kertaamisen ilosta
lämpimän kuivan valkoviinin maun
jotkut rajan ylittävät junamatkat

Tässä vaiheessa menestys pukee ystävättäriä sopivalla tavalla
elegantisti
he näyttävät suhtautuvan siihen
kuten savukkeeseen rakastelun jälkeen
60-luvun ranskalaisessa elokuvassa
toissijainen nautinto josta tulee hieman raskas olo.

Joskus heräämme juhlien jälkeen
syömme aamiaisen hitaasti tämän pöydän ääressä
ripsivärin ja rajauskynän jäänteet tekevät silmistä tummat
nauramme edellisen illan asioille
joku lähestyi sitä, se ja se oli hapan

Tämä yhteinen aamiainen ajaa pois
sen ahdistuksen mitä liian pitkät juhlat tuovat niille
jotka heräävät yksin. Jos saan valita eläkkeellä
en jaa elämääni minkään aviomiehen
vaan heidän kanssaan.