Haluan..

Skandinavian Music Groupin kappale Valmis on mainio.

Kesäkuu on kulman takana, joten SMG:n hengessä ennen
elokuun viimeistä haluan:

Haluan lukea Leijat Helsingin yllä.

Haluan syödä aamupalaa Berliinissä.

Haluan juoda punaviiniä Hampurin keskuspuistossa ja
Tervasaaressa, kun rahtilaivat seilaa ohitse.

Haluan myydä kaiken turhan pois Valtterissa.
Haluan ostaa jotain järjettömän kallista, mutta
sitäkin ihanampaa, jostain sikamakeesta vaatekaupasta.

Haluan oppia kertomaan asioista, joita olisin tehnyt,
jos olisin... saksaksi.

Haluan juosta kymmenen kilometriä.

Haluan oppia kokkaamaan kookoskeittoa.

Haluan päivettyneet sääret.

Haluan mato-onkia.

Haluan syödä mansikoita, joissa on vähän liikaa
sokeria.

Haluan päästä antropologian rästitentistä läpi.

Haluan tanssia Leidejä aamunkoitteessa.

...niin ja haluan selvitä kesätöistä hengissä niin
täällä kuin sielläkin.

Me lähdemme vielä tuon Meren suuren ääriin...

"Siirtyminen kuvakirjoituksesta foneettisiin aakkosiin merkitsi viestityn merkityksen kaventumista ja tarkentumista." Nyt laitan Kuneliuksen kirjan hyllyyn ja pakkaan auton täyteen lämmintä, ruokaa ja ystäviä. Matkaan mökille.
Eiköhän se inspiraatio sieltä taasen löydy.
Olen päättänyt, että päämäräni on elämässä saavuttaa onni, joka oheisessa kuvassa näkyy. Ensinnä kengät pois pöydältä, ne tuottavat huonoa onnea.

Telle kysyy, Heli vastaa.

Hyvä on, ryhdyn leikkiin tämän kerran.
Vaikkakin, en ole koskaan osannut listata parhaita ystäviäni, kirjoja, elokuvia ja niin edelleen.

Viisi tärkeintä asiaa elämässäni tällä hetkellä.

Ensimmäinen täytyy olla tämänhetkinen antibioottikuurini, joka on nyt jrjestyksessään toinen. Voin sanoa, että ne ovat tässä viime viikkojen aikana lomittuneet mukavasti osaksi arkea. Aamulla köhitään keuhkot pihalle, otetaan napu ja elämä paranee. Toivon mukaan.

Toinen olisi sänkyni. Ilman sitä olen Heli ilman unta. Eipä tätä kai tarvitse selitellä.

Kolmanneksi sijoitan mummini mehut. Aina on oltava vähintään yksi pullollinen jääkaapissa.

Neljäs on lompakkoni, sisältö kaikkineen. Se on materiaalinen todiste siitä, että osaan ajaa, olen suomalainen ja edelleen lukiolaisten liiton jäsen. Kyllä.

Viimeiseksi sijoitan kirjahyllyni. Se on isäni vanha ja täynnä kaikkea kirjoista valokuviin. Lukekaa enemmän, vähemmän pääsykokeisiin.

Nyt menen lukemaan Madame Ramotswen elämästä ja juomaan kupin mummin mehua. Miten nämä lomittuvatkaan ihanaan arkeeni!

Pidä huivista kiinni, Tatjana!

Olen mitä syön.

Tänään olen ollut suuri. Olen lukenut kahdenkymmenen euron edestä.
Lukupiirimme verotti minulta viiden euron tonnikalaleivät, kahden euron karpalomehun, kaksi euron kahvia sekä viiden euron siiderin. Viimeisintä tarvitsin, jotta pääsin samalle tasolle ranskalaisen situationistin, Guy Debordin kanssa. Hyvä mies, mutta hullu. Vai mistä minä tiedän oliko hän hyvä mies. Ehkä hän joi ja harrasti naisia. Liikaa.

Mutta ei, usein lukiessani tätä tulevaa elämän etappia varten, huomaan harhailevani epäolennaisilla poluilla. Olikohan sillä vaimo ja vaimolla ammatti? Mikäköhän on tämän kirjailijan lempi rentoutumismuoto? Sitä voisi pitää tauon…

Hyppään toiseen aiheeseen, joka on syömisen ohella toinen tätä päivää nostattanut teema. Ihastuminen. Myönnettäköön, ihastun kohteliaisiin ihmisiin. Tänään ihastumissaldoni on huomattava, kaksi.

Loikkaan jälleen.

Minulla ei ole avoautoa. Mitä sillä tekisi talvet? Olisiko se yhtä hyödytön kuin meidän oma parveke. Kevään tullen muistaisi taas sen olemassaolon, edessä olisi kakan kuuraus. Kiitos Verna ja Alina! Seuraavaksi on minun vuoroni, ikkunat! Meiltä ei enää näe ulos! Näen oman naamani. Mieleeni muistuu se Kaurismäen elokuva, jossa näytteli vielä se toinen luottokasvo, jonka nimeä en muista- elokuvan nimen kylläkin.

Huomenna menen Tampereelle. Siellä olen ihastunut jo moneen otteeseen tämän kevään aikana. Tampere on Suomen Firenze. Jos ette ymmärrä, käykää Italiassa. Tämän vertauskuvan minulle opetti muuten eräs hyvä mies.